Rankan iltaliikunnan uuvuttamana Setä oli niin hellyttävän puhki, että kaveri halusi tien tahtoen lähteä kentälle monta tuntia ennen lentoa ottamaan unta kuulaan, vaikka koitin houkutella pienelle käpöttelylle tsekkailemaan sunnuntaista katuja ja nauttimaan kupposen kuumaa.
Sedän lähdettyä lentokentälle suuntasin Metelkovaan, joka on Köpiksen Kristianian pikkuserkku, ilman huumehöyryjä. Korttelin kokoinen tontti on entinen Jugoslavian armeijan parakkialue, joka on ollut vaihtoehtokulttuurien valtaama taloalue usean vuoden ajan. Vaihtoehtokulttuurin edustajan voi määritellä tässä kontekstissa aika pitkälti siten, että jos sinulla ei ole rakennekynsiä tai et muuten vaan disauta kaikkea omasta elämäntyylistäsi poikkeavaa, diggaat mestan menosta.
Meno oli sunnuntaiaamuna kuin Lahden valkosipuliyössä eli paikalla päivysti vain muutama ilmeisesti samoilla silmillä kaljaa aamulla kittaava hevari ja pari sammunutta spugea. Kävin räpsimässä fotot talteen ja muistelin kovaa menoa, kun käväisin täällä kolme vuotta sitten jytäämässä. Harmi että tällä kertaa kondis brakasi.
Metelkovassa on useita laittomia baareja ja klubeja ja muuta keikkakamaa, joita paikalliset offisiaalit eivät ole halunneet tai saaneet suljettua. Korttelin taloja on koitettu purkaa jo useampi vuosi, mutta väkevän kansalaisvastustuksen takia hommaa ei ole saatu läpi ja paikallinen musiikkitalo tai parkkihalli rakennetaankin jonnekin muualle, osapuolien päädyttyä jonkinlaiseen välirauhaan. Käy kuitenkin scouttaamassa paikka läpi, ennen kuin tonteille täräytetään maailman isoin mäkkäri.
Alueella on myös Ljubljanan siistein hostelli, Celica, joka on bygattu entiseen sotilasvankilaan hieman Skattan vankilahostellin tapaan. Varaa sieltä huone, jos Ljubljanaan suuntaat.
Käpöttelin virkeänä kylän keskustan vielä kerran läpi ja kipaisin safkaamassa kehnolaatuiset kinkit. Torkuttelin dösämatkan lentokentälle ja yhytin Sedän nukkumasta portaiden alta aika väkevästi paloviinalle katkuavana. Vielä muutama tunti lentoon, joka sopii mainosti reissun yhteenvedolle.
Suurin haaste oli iso porukka ja tämän raahaaminen läpi yhteisen viikon harmonisesti. Oletetusti omat intressit eivät olleet aina täysin muiden linjassa, mutta mukavasti meillä loppujen lopuksi meni.
Aikana viikko Krk:n kaltaisessa mestassa ei tuntunut ihan sopivalta vaan 3-4 päivää olisi ollut sopivampi. Kompaktin koon ansiosta paikan olisi pörisyttänyt tietyllä sissihengellä kahdessa päivässä läpi, johon nyt käytettiin nelisen päivää.
Kroatiasta ei jää taaskaan pahaa sanottavaa. Paikka on vielä suhtedullinen, bisset kaupassa ja baareissa noin puolet Suomen hinnoista, raflasafka 30-50% edullisempaa. Turreja ei toukokuussa ollut juuri lainkaan, joten mähaluuntuplatötterön-efektiltä vältyttiin. Kunnon biitsejä mestassa ei kuitenkaan ole, joten kännirantalomaa metskaavat voivat edelleen suunnata Tenuriffalle ja muihin resortteihin, mutta omatoimisempaa ja alkuperäisempää menoa etsivälle Kroatia sopii mainiosti. Koko maan läpikoluamiselle jättäisin ainakin 2 viikkoa aikaa, huolimatta että liikenneyhteydet ovat hyvät ja maan koko suhteellisen pieni.
Tämä tässä tältä erää, kiitos lukijoille!
Syksymmällä Meri Kreikan.
Täällä Lollero-Lari, Aerodromo Ljubljano.
31.5.2009
Day 9: Ljubljanan läpikävely
Murheellisissa merkeissä alkanut Ljubljanan etappi ei ottanut siivilleen nostetta seuraavanakaan päivänä vaan vessassa ajettiin sontimisen safarirallia. Useiden erikoiskokeiden uuvuttamana lähettiin etsimään lekuria, joka voisi antaa hiilitabuja väkevämpiä ällöulosteen tukistajia.
World Wide Interwebin ohjeiden mukaisesti aloitettiin Ljubljanan julkisten terveyslaitosten välillä pingis, jonka pelipalloina olimme me ja pelaajina slovenialainen terveydenhuoltolaitos. Parin erän jälkeen vitutus pompotteluun keitti yli ja kävimme oletetusti toteamassa lähiseudun yksityisent klinikoiden olevan poseidonissa. Olisi varmaan kannattanut vierailla perjantaina, laitosten vielä ollessa auki.
Setä kilautti hetken miettimisen jälkeen lääkärinä lanttinsa ansaitsevalle sedälleen, jonka neuvoilla poistin apteekista jotain puolihomeopaattista mikrobiokuraa, vaikka tarkoituksena oli saada imodiumin sloveeniserkkua, joka olisi tehnyt kaikkensa antaneelle suolistolle herkkua. Apteekkari siis ukotti turrea tai oli halvan punaviinin ja vapaan seksin ystävä. Mikrobiot tai mitkä lie ituhippitauhkat kuitenkin kutistivat ulostamisintervallia suht siedettävään määrään, vaikkakin primäärisenä tavoitteena oli palauttaa sonta perinteiseen naapureita kolinallaan häiritsevään kankimalliin.
Kuumeisena marssimisen jälkeen nautittiin lounas ja vapautin Sedän spedeilemään Ljubljanan alkavaan iltaan ja vetäydyin itse ansaituille päikkäreille. Into iltaulkoiluun oli kova ja toivoin parin tunnin powersleepien voimistamana tähän kykeneväni. Seiskan pintaan sain liikkumiskäskyn läheiseen baariin, jossa Setä oli tehnyt tuttavuutta paikallisiin baarimikkoihin.
Pamahtaessani paikalle olikin kaveri jo kohtalaisen nakit ja sain kunnian naureskella jurriselle veijarille sloveenien kanssa. Juteltiin paikallisten baarialan ammattilaisten ja näiden lukioikäisten frendien kanssa niitä näitä parin tunnin ajan. Päällimmäisenä jäi mieleen kavereiden vahva antipatia kroaattiserkkujaan kohtaan, jotka taas olivat osoittaneet vastaavaa aika perusteettoman tuntuvaa hatredia sloveeneja kohtaan. Mikäli Suomessa käytäisiin sisällissota, kyllä varsinaissuomalaisille varmaan päätä auottaisiin, mutta tuskinpa disautettaisiin yhtä intensiivisesti kuin täällä. Why can't we just get along?
Vieteristä oli jenga sikäli lopussa, etten jaksanut jäädä venailemaan baarin sulkeutumista ja siirtymistä toiselle taistelutantereelle. Setä kuitenkin veti aivan naurettavat naamat sloveenikamujensa kanssa ja saapui yöllä kämpille silmät jättimäisinä tuplaäksinä ja oikeasti - hengästyi unissaan! On se rankkaa.
World Wide Interwebin ohjeiden mukaisesti aloitettiin Ljubljanan julkisten terveyslaitosten välillä pingis, jonka pelipalloina olimme me ja pelaajina slovenialainen terveydenhuoltolaitos. Parin erän jälkeen vitutus pompotteluun keitti yli ja kävimme oletetusti toteamassa lähiseudun yksityisent klinikoiden olevan poseidonissa. Olisi varmaan kannattanut vierailla perjantaina, laitosten vielä ollessa auki.
Setä kilautti hetken miettimisen jälkeen lääkärinä lanttinsa ansaitsevalle sedälleen, jonka neuvoilla poistin apteekista jotain puolihomeopaattista mikrobiokuraa, vaikka tarkoituksena oli saada imodiumin sloveeniserkkua, joka olisi tehnyt kaikkensa antaneelle suolistolle herkkua. Apteekkari siis ukotti turrea tai oli halvan punaviinin ja vapaan seksin ystävä. Mikrobiot tai mitkä lie ituhippitauhkat kuitenkin kutistivat ulostamisintervallia suht siedettävään määrään, vaikkakin primäärisenä tavoitteena oli palauttaa sonta perinteiseen naapureita kolinallaan häiritsevään kankimalliin.
Kuumeisena marssimisen jälkeen nautittiin lounas ja vapautin Sedän spedeilemään Ljubljanan alkavaan iltaan ja vetäydyin itse ansaituille päikkäreille. Into iltaulkoiluun oli kova ja toivoin parin tunnin powersleepien voimistamana tähän kykeneväni. Seiskan pintaan sain liikkumiskäskyn läheiseen baariin, jossa Setä oli tehnyt tuttavuutta paikallisiin baarimikkoihin.
Pamahtaessani paikalle olikin kaveri jo kohtalaisen nakit ja sain kunnian naureskella jurriselle veijarille sloveenien kanssa. Juteltiin paikallisten baarialan ammattilaisten ja näiden lukioikäisten frendien kanssa niitä näitä parin tunnin ajan. Päällimmäisenä jäi mieleen kavereiden vahva antipatia kroaattiserkkujaan kohtaan, jotka taas olivat osoittaneet vastaavaa aika perusteettoman tuntuvaa hatredia sloveeneja kohtaan. Mikäli Suomessa käytäisiin sisällissota, kyllä varsinaissuomalaisille varmaan päätä auottaisiin, mutta tuskinpa disautettaisiin yhtä intensiivisesti kuin täällä. Why can't we just get along?
Vieteristä oli jenga sikäli lopussa, etten jaksanut jäädä venailemaan baarin sulkeutumista ja siirtymistä toiselle taistelutantereelle. Setä kuitenkin veti aivan naurettavat naamat sloveenikamujensa kanssa ja saapui yöllä kämpille silmät jättimäisinä tuplaäksinä ja oikeasti - hengästyi unissaan! On se rankkaa.
30.5.2009
Day 8: Sarkylaakkeita, hiilitabuja ja Ljubljana
Matkattiin Rijekasta stogella Ljubljanaan. Menin hostellissa klo18 nukkumaan kuumeisena ja ravasin toista yota putkeen vessassa tunnin valein ripuloimassa. Tana aamuna tutkin netista ja diagnoosi osuu 1:1 salmonellan kanssa. Vittu etta voi pienta ihmista vituttaa.
Taalla lokapoksy-Lari, Ljubljana.
Taalla lokapoksy-Lari, Ljubljana.
28.5.2009
Day 7: Henkilökohtainen huolto
Eilisiltaisen kiukutteluun johtaneen tissuttelun ryydyttämänä mimmit jäivät vaihteeksi poolille juttelemaan omiaan auringolle. Me jäbät sen sijaan lähdettiin Evero... Siis Krkn saaren pääkaupunkiin Krkiin pällistelemään hetkeksi. Alkuperäisen gamebookin mukaan kuvion piti mennä siten, että mä ja Setä fillaroitaisiin Krkiin, Aken ja Kaitsun seuratessa skootterilla perässä.
Gamebookin kuviolle annettiin kuitenkin punakynää, kun skootterista loppui löpö ja fillarivuokraamon mankelit osoittautuivat korroosion nakertamiksi metalliromuksi. Plan B ja kiesillä Krkiin.
Päällimmäisenä paikasta mieleen jäi ehkä kuvottavin spagetti carbonara pohjoisella pallonpuoliskolla, jonka lisukkeena päsmäröivä tarjoilija ehdotti meille ehkä kolmetoistavuotiaita saksalaisia pissiksiä seuraksi ja mainitsi että olen Mika Häkkisen näköinen. Aikaisempia blogeja seuranneille voin sanoa dejavuta tulleen sillä mitalla että voin vieläkin pahoin Cyrpa Kakavicken servaamista ällömäyskeistä. Vanhakaupunki oli nasta kujasokkelo Splitin tyyliin, mutta muuten aika tyhjänoloinen sisältö.
Kämpillä suoritettiin henkilökohtaista huoltoa siivouksen, pyykinpesun ja kikkelinvenytyksen merkeissä. Aamulla mut ja Setä tiputetaan Rijekan steissille, josta jatketaan matkaa Ljubljanaan, muiden posottaessa viikonlopunviettoon Venetsiaan.
Yleensä vierailluista mestoista lässytetään superlatiivia ällötykseen asti, joten summaten mestan hyvät ja huonot puolet.
Kiitämme:
+ Saaren kompaktia kokoa
+ Kahden euron tuoppeja
+ Pizzerianpitäjä Milleä
+ Adrianmerta
+ Uima-allasta ja upeita kelejä
+ Ace of Basea
+ Plitviceä
+ Turistien lähes täydellistä poissaoloa
Moitimme:
- Pari päivää liian pitkää viipymistä samassa osoitteessa
(pitääpi pysyä liikkeessä nottei buutsit puudu)
- Krkn maisemadiversiteetin vähyttä
- Kunnon hiekkarantojen puutetta
- Ozujskomarinoitua maksaa ja pakkia
- Lopussa hieman rakoillutta ryhmädynamiikkaa
Gamebookin kuviolle annettiin kuitenkin punakynää, kun skootterista loppui löpö ja fillarivuokraamon mankelit osoittautuivat korroosion nakertamiksi metalliromuksi. Plan B ja kiesillä Krkiin.
Päällimmäisenä paikasta mieleen jäi ehkä kuvottavin spagetti carbonara pohjoisella pallonpuoliskolla, jonka lisukkeena päsmäröivä tarjoilija ehdotti meille ehkä kolmetoistavuotiaita saksalaisia pissiksiä seuraksi ja mainitsi että olen Mika Häkkisen näköinen. Aikaisempia blogeja seuranneille voin sanoa dejavuta tulleen sillä mitalla että voin vieläkin pahoin Cyrpa Kakavicken servaamista ällömäyskeistä. Vanhakaupunki oli nasta kujasokkelo Splitin tyyliin, mutta muuten aika tyhjänoloinen sisältö.
Kämpillä suoritettiin henkilökohtaista huoltoa siivouksen, pyykinpesun ja kikkelinvenytyksen merkeissä. Aamulla mut ja Setä tiputetaan Rijekan steissille, josta jatketaan matkaa Ljubljanaan, muiden posottaessa viikonlopunviettoon Venetsiaan.
Yleensä vierailluista mestoista lässytetään superlatiivia ällötykseen asti, joten summaten mestan hyvät ja huonot puolet.
Kiitämme:
+ Saaren kompaktia kokoa
+ Kahden euron tuoppeja
+ Pizzerianpitäjä Milleä
+ Adrianmerta
+ Uima-allasta ja upeita kelejä
+ Ace of Basea
+ Plitviceä
+ Turistien lähes täydellistä poissaoloa
Moitimme:
- Pari päivää liian pitkää viipymistä samassa osoitteessa
(pitääpi pysyä liikkeessä nottei buutsit puudu)
- Krkn maisemadiversiteetin vähyttä
- Kunnon hiekkarantojen puutetta
- Ozujskomarinoitua maksaa ja pakkia
- Lopussa hieman rakoillutta ryhmädynamiikkaa
Day 6: Plitvička jezera
Lähtökynnys moottorimarssille Plitvicen kansallispuistoon ylitettiin 09:30 ja noin parinsadan kilsan vuoristoja nuoleva serpenttiinin tykitys sai alkaa. Tunnelmat olivat vappuiset siinä mielessä, että keli oli sateinen ja osalla porukasta oli huono olo kiemurtelevasta rallista. Sateinen sää oli kuitenkin toivottu ja kohdennettu, koska autossa kökkiminen aurinkoisella kelillä olisi a) haaskausta ja b) perseestä. Allekirjoittaneen hermostusta nosti myös jatkuva piipitys reittivalinnoista ja mahtavien maisemien aiheuttamasta pelonsekaisesta allelaskemisesta.
Plitvice on ehkä Kroatian kuuluisin nähtävyys ja koostuu lukuisista järvistä ja näiden välisistä vesiputouksista. Balkanin sodan aikaan mesta oli vaarassa tuhoutua ja merkittyjen polkujen ulkopuolella saattaa vieläkin olla jalkaväkimiinoja ja muuta mukavaa. Onneksi tämä upea kokonaisuus kuitenkin säästyi ihmisen spedeilyiltä ja saimme nauttia mahtavista maisemista parin timman käppäilyreissun ajan. Autossa istuminen ja kävely eivät tarjoa mielenkiintoista luettavaa, joten annan tällä kertaa kuvien puhua. Lisäksi olen laiska. Luupatkaa tarkemmat speksit paikasta vaikka wikipediasta.
Illalla safkattiin vielä pizzat ja seurattiin kun Barcelona söi ManUn illalliseksi. Olipa makoisa päivä!
Täällä lollero-Lari, poolinreuna.
Plitvice on ehkä Kroatian kuuluisin nähtävyys ja koostuu lukuisista järvistä ja näiden välisistä vesiputouksista. Balkanin sodan aikaan mesta oli vaarassa tuhoutua ja merkittyjen polkujen ulkopuolella saattaa vieläkin olla jalkaväkimiinoja ja muuta mukavaa. Onneksi tämä upea kokonaisuus kuitenkin säästyi ihmisen spedeilyiltä ja saimme nauttia mahtavista maisemista parin timman käppäilyreissun ajan. Autossa istuminen ja kävely eivät tarjoa mielenkiintoista luettavaa, joten annan tällä kertaa kuvien puhua. Lisäksi olen laiska. Luupatkaa tarkemmat speksit paikasta vaikka wikipediasta.
Illalla safkattiin vielä pizzat ja seurattiin kun Barcelona söi ManUn illalliseksi. Olipa makoisa päivä!
Täällä lollero-Lari, poolinreuna.
27.5.2009
Day 5: Back to Baska ja räiskyvä Rijeka
Alkuun triviaa: Saari jolla ollaan, on tuttu klassisesta sotasimulaatiopelistä Operation Flashpoint. Meidän saari Krk on pohjaltaan täysin sama ja pinnanmuodoiltaan ja kasvillisuudeltaan aivan kuin pelin fiktiivinen päätapahtumapaikka Everon, joka on antanut mulle todella paljon extrakivaa saaren läpirundaamiseen. En oo kuitenkaan alkanu tetsata.
Seuraavaksi asiaa: Suunnitelmat Plitvitcestä lykättiin pilvistä ennustavan säätiedotuksen takia päiväksi eteenpäin ja tytöt jäivät potemaan sukupuoltaan poolille, kun me - kundit - lähdettiin takaisin kohti Baskaa, koska kajuuttaan jäi kolisemaan mahdollisesti missattujen eeppisten snorklausmestojen missaus.
Tiedusteltiin sukellusinfosta vielä tarkennukset paikkakunnan ihan ygöösmestoista ja erehdyttyämme pikaisen ensisession jälkeen nudistirannalle, löydettiin tähänastisesti mielenkiintoisin kalliopoukama, joka tarjosi vähintäänkin tyydyttävät snorklausmaastot vedenalaisine luolineen. Sukellusretken jälkeen hypittiin vielä kallionkielekkeeltä kartsaa, pommia ja sensellaisia mereen. Voittaa muuten stadikan.
Paluumatkalla kipaistiin wakeboardaamassa ja vesihiihtämässä kaapeliradalla Krkn kaupungin kupeessa kuka millaisellakin menestyksellä. Itse aion jättää sukset ja etenkin laudat kaikissa muodoissa niistä enemmän pitäville ja keskittyä vain kaapelin laskemiseen.
Aiheutettiin kimuleille ylimääräistä hormonikiertojen häiriötä määrittämällä napakasti liikkeellelähtöaika Rijekan rundille aikaisemmaksi, koska talolla istuskelu vaikutti aika syöpäiselle idealle. Rijekassa meitä venasi Juhon viime kesän tuttavuus, Ana-Marija joka oli lupautunut oppaaksi. Pakko antaa ressiä vieraanvaraisuudelle..
Ana-Marijan ja hänen ystävättärensä avustuksella kivuttiin paholaisen portaat kaupungin katolle keskiaikaista linnaa katsomaan, hikoillen litrakaupalla syntistä kuningasvettä. Gimulit Ake ja Kaizu-hari turvanaan suorittivat nopean shoppaussession, kun taas mä ja Setä keskityttiin kuulemaan terassilla valistavaa infopläjäystä Kroatiasta ja sen nykymenosta Ana-Marijalta.
Rijekaturnee closattiin nauttimalla tyyriinpuoleiset, mutta päräyttävät mämmit kitusiin italialaisessa kalaravintolassa päästraadan sivukujalla ja tarjottiin samalla hosteille kiitos vaivasta illallisen muodossa.
Loppumatka menikin virkistävissä merkeissä kuunnellen yninää tilannenopeuksista ja yöllisen autotien pelottavuudesta. Aktiivisuudesta rikas päivä, indeed.
Seuraavaksi asiaa: Suunnitelmat Plitvitcestä lykättiin pilvistä ennustavan säätiedotuksen takia päiväksi eteenpäin ja tytöt jäivät potemaan sukupuoltaan poolille, kun me - kundit - lähdettiin takaisin kohti Baskaa, koska kajuuttaan jäi kolisemaan mahdollisesti missattujen eeppisten snorklausmestojen missaus.
Tiedusteltiin sukellusinfosta vielä tarkennukset paikkakunnan ihan ygöösmestoista ja erehdyttyämme pikaisen ensisession jälkeen nudistirannalle, löydettiin tähänastisesti mielenkiintoisin kalliopoukama, joka tarjosi vähintäänkin tyydyttävät snorklausmaastot vedenalaisine luolineen. Sukellusretken jälkeen hypittiin vielä kallionkielekkeeltä kartsaa, pommia ja sensellaisia mereen. Voittaa muuten stadikan.
Paluumatkalla kipaistiin wakeboardaamassa ja vesihiihtämässä kaapeliradalla Krkn kaupungin kupeessa kuka millaisellakin menestyksellä. Itse aion jättää sukset ja etenkin laudat kaikissa muodoissa niistä enemmän pitäville ja keskittyä vain kaapelin laskemiseen.
Aiheutettiin kimuleille ylimääräistä hormonikiertojen häiriötä määrittämällä napakasti liikkeellelähtöaika Rijekan rundille aikaisemmaksi, koska talolla istuskelu vaikutti aika syöpäiselle idealle. Rijekassa meitä venasi Juhon viime kesän tuttavuus, Ana-Marija joka oli lupautunut oppaaksi. Pakko antaa ressiä vieraanvaraisuudelle..
Ana-Marijan ja hänen ystävättärensä avustuksella kivuttiin paholaisen portaat kaupungin katolle keskiaikaista linnaa katsomaan, hikoillen litrakaupalla syntistä kuningasvettä. Gimulit Ake ja Kaizu-hari turvanaan suorittivat nopean shoppaussession, kun taas mä ja Setä keskityttiin kuulemaan terassilla valistavaa infopläjäystä Kroatiasta ja sen nykymenosta Ana-Marijalta.
Rijekaturnee closattiin nauttimalla tyyriinpuoleiset, mutta päräyttävät mämmit kitusiin italialaisessa kalaravintolassa päästraadan sivukujalla ja tarjottiin samalla hosteille kiitos vaivasta illallisen muodossa.Loppumatka menikin virkistävissä merkeissä kuunnellen yninää tilannenopeuksista ja yöllisen autotien pelottavuudesta. Aktiivisuudesta rikas päivä, indeed.
25.5.2009
Day 4: Snorkkelikivaa ja käristelyä
Hollero hoi vaan kaikille!
Kestävyyskekkulointia aamuun asti harrastanut tötöduo ja akuutista ulosteen vettymisestä kärsivä Anttu jäivät poolin kulmalle puhaltelemaan kuka viinanhuuruisia hönkyjä ja kuka pyllystä daimrakeita pönttöön, kun loppusekstetti hurisutteli tielle pimpatulla rellulla. Tavoitteena oli löytää vesijettejä vuokraava korporaatio, jotta saataisiin merituulen tuiverrusta naamalle ja hiilimonoksidia ilmakehään oikein urakalla. Nokka kohti etelää!
Kaizu-San oli suorittanut tiedusteluopertaation onnistuneesti eilisellä Baskan missiolla, jonka perusteella köröteltiin Punat nimiseen kylään. Tehtiin nopea pitstop vesihiihtoa kiskoradalla hoitavan lafkan pihaan. Aamiainen ilmoitti ettei pystynyt nopeaan yhteistyöhön mahalaukun kanssa, joten en ite hannannut hypätä kohtalaisen kuumottavan vesihiihtoradan nöyryytettäväksi - ainakaan vielä.
Jatkettiin matkaa pienelle rannalle ja suoritettiin aktiivinen kaksituntinen snorklaussessio, koska vesijeteillä suhailu ei kuulemma onnistu kuin vasta kesäkuussa, joka kuulostaa aika spedeltä, mutta ai että kuinka oli iiiihanaa suorittaa lomaa parikymmentäasteisessa vedessä.
Kalojen kanssa pulikoiminen herätti suolenmutkassa vaanineen vajetilan, joten veivattiin kohtuuhintainen lounas Punatissa, joka oli kutakuinkin autio kuin Helsinki Juhannuksena. Ravintolan safkoilla ei voiteta Michelinin rinkulaa, mutta joviaali pulska tarjoilija toi kysymättä aikaisemmit mainitut Lazo-merkkiset viinankurat pöytään ja valitteli muutenkin liian kuumaa säätä jäitä kantaen pilke silmäkulmassa. Alku- ja pääruoka sekä vedet ja bisset about 15 egeen, ei paha.
Rumpu kireänä avattiin kartanriekale ja navigoitiin tiemme nimelläkin houkuttelevaan Stara Baskaan. Maisemat vetivät vertoja jopa Kalifornian highway onelle ja korkeanpaikankammosta kärsivä Wivi nauttikin matkasta kuin peräruiskeista. Upeiden maisemien avulla bongattiin täysin autio ja kirkkaasta vedestä kärsivä poukama alhaalla ja sinnehän oli päästävä!
Tyttöjen ihmetellessä rantakivikon puristuksessa möllykän paahtavuutta, jatkettiin snorklailua ja kalojen bongailua. Yhteensä noin neljän tunnin merenpohjan tuijottelun tuloksena korvat on suolaa täynnä ja selkä on punanen ku perkele.
Poikkeuksellisesti kirjottelen entryn jo tänään valmiiksi, koska huomenna olisi tarkoitus suhata Plitviceen heti aamutuimasta, eikä aikaa kirjoittelulle oikein ole. Sillä välin kun te puratte pakkasta tyhjäksi ja virittelette vekkareita ihanalle tiistaiselle työkokemukselle, hipataan me täällä pihalla grillattua munakoisoa ja täytettyjä paprikoita valkkarin kera. Enjoy!
Täällä agentti punainen rapu, Malinska.
Kestävyyskekkulointia aamuun asti harrastanut tötöduo ja akuutista ulosteen vettymisestä kärsivä Anttu jäivät poolin kulmalle puhaltelemaan kuka viinanhuuruisia hönkyjä ja kuka pyllystä daimrakeita pönttöön, kun loppusekstetti hurisutteli tielle pimpatulla rellulla. Tavoitteena oli löytää vesijettejä vuokraava korporaatio, jotta saataisiin merituulen tuiverrusta naamalle ja hiilimonoksidia ilmakehään oikein urakalla. Nokka kohti etelää!
Kaizu-San oli suorittanut tiedusteluopertaation onnistuneesti eilisellä Baskan missiolla, jonka perusteella köröteltiin Punat nimiseen kylään. Tehtiin nopea pitstop vesihiihtoa kiskoradalla hoitavan lafkan pihaan. Aamiainen ilmoitti ettei pystynyt nopeaan yhteistyöhön mahalaukun kanssa, joten en ite hannannut hypätä kohtalaisen kuumottavan vesihiihtoradan nöyryytettäväksi - ainakaan vielä.
Jatkettiin matkaa pienelle rannalle ja suoritettiin aktiivinen kaksituntinen snorklaussessio, koska vesijeteillä suhailu ei kuulemma onnistu kuin vasta kesäkuussa, joka kuulostaa aika spedeltä, mutta ai että kuinka oli iiiihanaa suorittaa lomaa parikymmentäasteisessa vedessä.
Kalojen kanssa pulikoiminen herätti suolenmutkassa vaanineen vajetilan, joten veivattiin kohtuuhintainen lounas Punatissa, joka oli kutakuinkin autio kuin Helsinki Juhannuksena. Ravintolan safkoilla ei voiteta Michelinin rinkulaa, mutta joviaali pulska tarjoilija toi kysymättä aikaisemmit mainitut Lazo-merkkiset viinankurat pöytään ja valitteli muutenkin liian kuumaa säätä jäitä kantaen pilke silmäkulmassa. Alku- ja pääruoka sekä vedet ja bisset about 15 egeen, ei paha.
Rumpu kireänä avattiin kartanriekale ja navigoitiin tiemme nimelläkin houkuttelevaan Stara Baskaan. Maisemat vetivät vertoja jopa Kalifornian highway onelle ja korkeanpaikankammosta kärsivä Wivi nauttikin matkasta kuin peräruiskeista. Upeiden maisemien avulla bongattiin täysin autio ja kirkkaasta vedestä kärsivä poukama alhaalla ja sinnehän oli päästävä!
Tyttöjen ihmetellessä rantakivikon puristuksessa möllykän paahtavuutta, jatkettiin snorklailua ja kalojen bongailua. Yhteensä noin neljän tunnin merenpohjan tuijottelun tuloksena korvat on suolaa täynnä ja selkä on punanen ku perkele.
Poikkeuksellisesti kirjottelen entryn jo tänään valmiiksi, koska huomenna olisi tarkoitus suhata Plitviceen heti aamutuimasta, eikä aikaa kirjoittelulle oikein ole. Sillä välin kun te puratte pakkasta tyhjäksi ja virittelette vekkareita ihanalle tiistaiselle työkokemukselle, hipataan me täällä pihalla grillattua munakoisoa ja täytettyjä paprikoita valkkarin kera. Enjoy!
Täällä agentti punainen rapu, Malinska.
Day 3: Baska sunnuntai
Inhottavan lauantaisen kaljakäkkäilyn toivuttelu päätettiin toimittaa biitsillä. Parin loiventavan avuilla noustiin liki koko porukka yheksänpaikkaiseen Renaultiin ja startattiin eka yhteinen maantiemarssi. Laura ja Ake jäivät tosin toivuttelemaan teinidarraansa altaan reunalle.
Malinskassa ei ole biitsejä, joten läskiä piti lähteä tirisyttämään puolisen tuntia saaren eteläosaan, Baska-nimiseen kylään. Nimestä huolimatta paikan yllä ei pörissyt kärpäset eikä banjo soinut.
Reissun jännittävin osa lienee talot, jotka levittyivät tielle, yhdessä tapauksessa kaventaen koko tien yksikaistaiseksi. Paikallinen Don Poiku päätti siis rakentaa talon ja kun tontti ei riittänyt, lohkaistiin töllille tilaa tiestä. Arvostan.
Vuorta halaavien serpenttiniteiden päässä, Baskassa, oli ihan jeppisbiitsi rauhallisen kaupungin rantakadun ympärillä. Mikä parasta en kohdannut arkkivihollisiani merisiilejä. Muutaman tunnin biitsisettien jälkeen palattiin takaisin ja kipastiin vielä illalla sapuskalla.
Lisääntyneen hiilihydraatti- ja rasvapitoisuuden voimalla, mä, Juho, Johku, Tinka ja Anttu lähdettiin vielä marssille metskaamaan tuopposia. Jaksoin juoda yhden ja piti lähteä kämpille pöhisemään. Yksitellen noi tipahteli, mutta Juho ja Tinka veti aamuun samoilla simmuilla.
Sunnuntait ovat täällä rauhallisia, koska about kaikki muut putiikit paitsi raflat ovat kiinni. Oli upeaa viettää maanantaiaatto kerrankin vapinatta ja upeissa olosuhteissa. Fuck work.
Jatkossa vesijetteilyä ja muuta kivaa. Stay tuned!
Malinskassa ei ole biitsejä, joten läskiä piti lähteä tirisyttämään puolisen tuntia saaren eteläosaan, Baska-nimiseen kylään. Nimestä huolimatta paikan yllä ei pörissyt kärpäset eikä banjo soinut.
Reissun jännittävin osa lienee talot, jotka levittyivät tielle, yhdessä tapauksessa kaventaen koko tien yksikaistaiseksi. Paikallinen Don Poiku päätti siis rakentaa talon ja kun tontti ei riittänyt, lohkaistiin töllille tilaa tiestä. Arvostan.
Vuorta halaavien serpenttiniteiden päässä, Baskassa, oli ihan jeppisbiitsi rauhallisen kaupungin rantakadun ympärillä. Mikä parasta en kohdannut arkkivihollisiani merisiilejä. Muutaman tunnin biitsisettien jälkeen palattiin takaisin ja kipastiin vielä illalla sapuskalla.
Lisääntyneen hiilihydraatti- ja rasvapitoisuuden voimalla, mä, Juho, Johku, Tinka ja Anttu lähdettiin vielä marssille metskaamaan tuopposia. Jaksoin juoda yhden ja piti lähteä kämpille pöhisemään. Yksitellen noi tipahteli, mutta Juho ja Tinka veti aamuun samoilla simmuilla.
Sunnuntait ovat täällä rauhallisia, koska about kaikki muut putiikit paitsi raflat ovat kiinni. Oli upeaa viettää maanantaiaatto kerrankin vapinatta ja upeissa olosuhteissa. Fuck work.
Jatkossa vesijetteilyä ja muuta kivaa. Stay tuned!
24.5.2009
Day 2: Lala täpärästi voittoon skabassa!
IL: Meillä on täällä Iltalehden puhelinhaastattelussa tuoreeltaan kuka sammuu eka poolille
skaban voittaja, Lehtoseee Lari, mitkäs tunnelmat tuoreeltaan voiton jälkeen?
LL: Vieläki jurrissa, mut ihan okei.
IL: Läheksää pelaa lätkää?
LL: Jaa ny heti vai?
IL: Se oli vitsi. Mitä olet mieltä omasta suorituksestasi?
LL: No tää ny on pitkän treenikauden tulos, et hieno juttu et kuntohuippu saatiin osumaan
oikealle kohdalle. Loppu sitten tulikin ihan itsestään. Perussuoritus, ei muuta.
IL: Vaatimattomuus kaunistaa ja se on sun tapauksessa aika tarpeellista. Jos kerrataan eilisen tapahtumat, mitä sanoisit aamusta?
LL: No siis pohjatyöhän on vitaalia, joten alotettiin siinä aamusta parilla bissellä ja maattiin poolilla. Hienoo tietty voittaa ennakkosuosikki Turpiin Kaikille.
IL: Et lähteny heti rykimään?
LL: Eiei, nousevasti ylöspäin, kevyellä pohjalla.
IL: Näytät muuten aika huonovointiselta.
LL: No siis, palautusjuomat ei näytä tehoavan.
IL: Pelasitko perusvarmaa peliä noin kokonaisuudessaan?
LL: No siis, kyl mä lähin hakee vähän vastustajaa hämäten kokonaisuutta. Oltiin siinä
poolilla aika kauan ja lähettiin käppäilee kaupunkiin ketjukavereiden kanssa ja nähtiin aika
isot tissit biitsillä.
IL: Mielenkiintoista, miten niihin törmäsitte?
LL: Käppäiltiin siinä rantastraadalla ja joku yläosaton mimmi puhu luuriin utaresuunta kohti
pusikkoa. Tehtiin perinteinen 180 toiseen suuntaan pusikon puolella ja bongattiin aika
herkulliset dallat.
IL: Kuvio jäi siihen kuitenkin?
LL: Joo totta kai, mähän styylaan. Joutu kyl käymään toipumaan bissellä toipuakseen järkytyksestä.
IL: Mainitsit että pelasit vähän erilaista peliä tällä kertaa, mutta toi kuulostaa aika perinteiseltä.
LL: No siis, käytiin sit kaupassa ostamassa vähän kastiketta ja mättöä. Hetken relaksoitumisen jälkeen väännettiin kunnon setit koko porukalle. Siinä tuli sitten imuroitua aika tavalla valkkaria ja Lakritsalilla maustettua vodkaa.
IL: Otit jäykkää?
LL: No siis totta kai! Kaveri tarjos safkan jälkeen suoraan lapaan sellasia namuja että pitihän sitä omistaa. Siinä meni sitten tovi, mutta sippaus siitä tuli.
IL: Hienoa! Onnittelut vielä kerran! Kävittekö vielä juhlistamassa jossain?
LL: Joo, voitonhuumasta toivuttuani lähettiin aikamoiselle marssille Maon hengessä kukkulaa
ylös, ku oltiin kuultu että siellä ois disko. Jotkut lokaalit heitti meidät loppukilsat pakun takakontissa. Dise osottautu kuitenkin kroatialaisten motoristibileiksi joissa oli satapäittäin liiviporukkaa. Livebändi tykitti metallia ja kalja
virtas.
IL: Ei kuumottanu kuitenkaan?
LL: No mä olin niin päissäni, etten oikeen ees tajunnu vasemman ja oikeen eroa. Moshasin kyl
messissä. Tinkaa kuulemma kourittiin bämäristä, mut ihan rentoa porukkaa muuten.
IL: Mites paluumatka?
LL: No siis, imailtiin siinä muutamat jackcoket ja jekkukolat aika edulliseen hintaan. Lauloin futiskannatuslauluja paluumatkalla.
IL: Upeata, mut kiitos haastattelusta ja hyvää jatkoa!
LL: Joo ei mitään, tääl on +33C ja kaapissa on kaks koria kaljaa. Kohta biitsille. Hauskaa alkavaa työviikkoa kaikille!
skaban voittaja, Lehtoseee Lari, mitkäs tunnelmat tuoreeltaan voiton jälkeen?
LL: Vieläki jurrissa, mut ihan okei.
IL: Läheksää pelaa lätkää?
LL: Jaa ny heti vai?
IL: Se oli vitsi. Mitä olet mieltä omasta suorituksestasi?
LL: No tää ny on pitkän treenikauden tulos, et hieno juttu et kuntohuippu saatiin osumaan
oikealle kohdalle. Loppu sitten tulikin ihan itsestään. Perussuoritus, ei muuta.
IL: Vaatimattomuus kaunistaa ja se on sun tapauksessa aika tarpeellista. Jos kerrataan eilisen tapahtumat, mitä sanoisit aamusta?
LL: No siis pohjatyöhän on vitaalia, joten alotettiin siinä aamusta parilla bissellä ja maattiin poolilla. Hienoo tietty voittaa ennakkosuosikki Turpiin Kaikille.
IL: Et lähteny heti rykimään?
LL: Eiei, nousevasti ylöspäin, kevyellä pohjalla.
IL: Näytät muuten aika huonovointiselta.
LL: No siis, palautusjuomat ei näytä tehoavan.
IL: Pelasitko perusvarmaa peliä noin kokonaisuudessaan?
LL: No siis, kyl mä lähin hakee vähän vastustajaa hämäten kokonaisuutta. Oltiin siinä
poolilla aika kauan ja lähettiin käppäilee kaupunkiin ketjukavereiden kanssa ja nähtiin aika
isot tissit biitsillä.
IL: Mielenkiintoista, miten niihin törmäsitte?
LL: Käppäiltiin siinä rantastraadalla ja joku yläosaton mimmi puhu luuriin utaresuunta kohti
pusikkoa. Tehtiin perinteinen 180 toiseen suuntaan pusikon puolella ja bongattiin aika
herkulliset dallat.
IL: Kuvio jäi siihen kuitenkin?
LL: Joo totta kai, mähän styylaan. Joutu kyl käymään toipumaan bissellä toipuakseen järkytyksestä.
IL: Mainitsit että pelasit vähän erilaista peliä tällä kertaa, mutta toi kuulostaa aika perinteiseltä.
LL: No siis, käytiin sit kaupassa ostamassa vähän kastiketta ja mättöä. Hetken relaksoitumisen jälkeen väännettiin kunnon setit koko porukalle. Siinä tuli sitten imuroitua aika tavalla valkkaria ja Lakritsalilla maustettua vodkaa.
IL: Otit jäykkää?
LL: No siis totta kai! Kaveri tarjos safkan jälkeen suoraan lapaan sellasia namuja että pitihän sitä omistaa. Siinä meni sitten tovi, mutta sippaus siitä tuli.
IL: Hienoa! Onnittelut vielä kerran! Kävittekö vielä juhlistamassa jossain?
LL: Joo, voitonhuumasta toivuttuani lähettiin aikamoiselle marssille Maon hengessä kukkulaa
ylös, ku oltiin kuultu että siellä ois disko. Jotkut lokaalit heitti meidät loppukilsat pakun takakontissa. Dise osottautu kuitenkin kroatialaisten motoristibileiksi joissa oli satapäittäin liiviporukkaa. Livebändi tykitti metallia ja kalja
virtas.
IL: Ei kuumottanu kuitenkaan?
LL: No mä olin niin päissäni, etten oikeen ees tajunnu vasemman ja oikeen eroa. Moshasin kyl
messissä. Tinkaa kuulemma kourittiin bämäristä, mut ihan rentoa porukkaa muuten.
IL: Mites paluumatka?
LL: No siis, imailtiin siinä muutamat jackcoket ja jekkukolat aika edulliseen hintaan. Lauloin futiskannatuslauluja paluumatkalla.
IL: Upeata, mut kiitos haastattelusta ja hyvää jatkoa!
LL: Joo ei mitään, tääl on +33C ja kaapissa on kaks koria kaljaa. Kohta biitsille. Hauskaa alkavaa työviikkoa kaikille!
23.5.2009
Day1: Ruoholahti +11, Malinska +29
Lennon aikana imailtu Finnairin happiannos kierrätettiin elimistön läpi järkyttäväksi massaksi pierua ja menomatkan jännittävin käänne lienee lentokonevessavisiitin alkurykäyksestä alkanut keskivertoa rajumpi turbulenssisessio. Australiassa alkoi kuulemma sataa. Yhteensattuman aiheuttaman kikattelun jälkeen vaihdoin farkut shortseihin lämpötilapaineen takia ja nostin tällä toimenpiteellä sykkeen noin kolmeensataan. En suosittele lentämistä darrassa.
Kikkailtiin Sedän kanssa tiemme Ljubljanan kentältä karjadösällä steissille, kipastiin binit buidusta, mämmit Makkosen baarista ja hypättiin stogeen kohti Kroatiaa.
Matkalla tehtiin tuttavuutta kroatialaisen mimmin kanssa, joka kertoi maan tilan olevan korruption, fasistijärjestöjen ja globaalin laman takia sekava ja pinnan alla kytevän kaikenlaista ikävää. Nice2know-tietoiskun siivittimänä heitettiin yläläpyt uudelle kamulle Rijekan steissillä, saatiin suunnat dösäasemalle ja sovittiin että ollaan kohta facebookbuddyja.
Autolla liikkuva estrogeenipainotteinen porukka oli skujaillut lounaan ja noin sadan tauon ryydittämänä Rijekan ohi puolisen tuntia ennen meitä ja raportoi Krk-saaren sillan jäätävistä liikenneruuhkista. Päätettiin ettei jäädä bostailemaan kyytiä vaan hoidetaan ittemme perille omin avuin. Mestoille vievä dösä meni Murphyn hengessä nenän edestä ja seuraavaan vuoroon oli pari timmaa, joten länkkärin mahiksiksi jäi ottaa vapaa-ajan auto noin viidelläkympillä noin viidenkympin matkalle.
Kilpailutettiin taksisuharit ja jätettiin edullisen, mutta noin kaksimetrisen hormonigorillan ajaman yönsynkän taksin palvelut tällä kertaa lunastamatta. Kilpailutuksen voittanut suhari oli varsinainen huulihemmo ja kertoi noin sadan englanninkielen sanan taidoillaan alueen historiasta ja vähän muustakin. Hieno ukkeli, sai tippiä.
Perillä porukka oli jo asettunut taloksi ja tarjosi mulle ja Sedälle lämpimän käden lisäksi kylmää olutta. Voi sitä jälleennäkemisen riemua!
Lähettiin iltatuimasta metskaamaan sapuskaa Malinskan rantastraadalta. Suvereenin voiton vei harmaahapsisen papan pyörittämä pizzeria, jossa tytöt nauttivat kolmen euron litrahinnalla viiniä. Hyvä hinta-laatusuhde totta kai. Punaviinin jäädyttäminen kolmiasteiseksi kuvannee parhaiten. Me sonnit sen sijaan otettiin kaljaa (ja paljon!) sekä kyytipojaksi jostain dieselöljyn jäteliemistä keiteltyä viinaa, Lazoa. Hyivittuperkele. Karkotettiin mainioiden pizzojen, mutta karujen drinkkien järkytystä vielä yksillä äkäsillä rantakuppilassa ja todettiin ajan olevan kypsä nukkumiselle.
Täällä Lollero-Lari, Malinska (+29 C)
PS. Yhteyksissa probleemia, pahoittelen latenssia
Kikkailtiin Sedän kanssa tiemme Ljubljanan kentältä karjadösällä steissille, kipastiin binit buidusta, mämmit Makkosen baarista ja hypättiin stogeen kohti Kroatiaa.
Matkalla tehtiin tuttavuutta kroatialaisen mimmin kanssa, joka kertoi maan tilan olevan korruption, fasistijärjestöjen ja globaalin laman takia sekava ja pinnan alla kytevän kaikenlaista ikävää. Nice2know-tietoiskun siivittimänä heitettiin yläläpyt uudelle kamulle Rijekan steissillä, saatiin suunnat dösäasemalle ja sovittiin että ollaan kohta facebookbuddyja.
Autolla liikkuva estrogeenipainotteinen porukka oli skujaillut lounaan ja noin sadan tauon ryydittämänä Rijekan ohi puolisen tuntia ennen meitä ja raportoi Krk-saaren sillan jäätävistä liikenneruuhkista. Päätettiin ettei jäädä bostailemaan kyytiä vaan hoidetaan ittemme perille omin avuin. Mestoille vievä dösä meni Murphyn hengessä nenän edestä ja seuraavaan vuoroon oli pari timmaa, joten länkkärin mahiksiksi jäi ottaa vapaa-ajan auto noin viidelläkympillä noin viidenkympin matkalle.
Kilpailutettiin taksisuharit ja jätettiin edullisen, mutta noin kaksimetrisen hormonigorillan ajaman yönsynkän taksin palvelut tällä kertaa lunastamatta. Kilpailutuksen voittanut suhari oli varsinainen huulihemmo ja kertoi noin sadan englanninkielen sanan taidoillaan alueen historiasta ja vähän muustakin. Hieno ukkeli, sai tippiä.
Perillä porukka oli jo asettunut taloksi ja tarjosi mulle ja Sedälle lämpimän käden lisäksi kylmää olutta. Voi sitä jälleennäkemisen riemua!
Lähettiin iltatuimasta metskaamaan sapuskaa Malinskan rantastraadalta. Suvereenin voiton vei harmaahapsisen papan pyörittämä pizzeria, jossa tytöt nauttivat kolmen euron litrahinnalla viiniä. Hyvä hinta-laatusuhde totta kai. Punaviinin jäädyttäminen kolmiasteiseksi kuvannee parhaiten. Me sonnit sen sijaan otettiin kaljaa (ja paljon!) sekä kyytipojaksi jostain dieselöljyn jäteliemistä keiteltyä viinaa, Lazoa. Hyivittuperkele. Karkotettiin mainioiden pizzojen, mutta karujen drinkkien järkytystä vielä yksillä äkäsillä rantakuppilassa ja todettiin ajan olevan kypsä nukkumiselle.
Täällä Lollero-Lari, Malinska (+29 C)PS. Yhteyksissa probleemia, pahoittelen latenssia
18.5.2009
Ennakkohypeä ja toimistohikoilua
Mä, jota myös Lalaksi haukutaan ja nää tyypit ollaan oltu frendejä ihan pikku sgloddista saakka. Oltiin samaan aikaan skolessa Ressussa ja Heliassa ja hengattu niillä kulmilla samassa jengissä. Fiksuu tekemistä ei ollu, kun duunit ja luvut loppu toukokuussa. Me päätettiin lähtee lomalle Kroatiaan frendien kanssa. Vuokrattiin talo! Vetävä idea, vai mitä?
Nokkelimmatpokkelimmat muistaakin, että viime kesä menikin tuolla Ameriikanmailla toilaillessa poilaillessa. Parin vuoden tauon jälkeen on kuitenski kiva päästä takaisin Kroatiaanpoatiaan. Tällä kertaa jätän Jiikkudiikun huolehtimaan kouluista ja kodeista ja kattomaan kaiken sen perään mikä on omaa. Tämän turneen bloggailen soolona ja ennen ensimmäistä puhelua voittekin katsoa Kreikanmeren, jonne lisää sisältöä sitten elokuussa.
Tässä vaiheessa Mirkun olisi syytä lopettaa motkotus mediareferenssien käytöstä, joten lopetan ne. Watch my back sano kyttyräselkä.
Magnifico plano on tässä. Estrogeenillä ja kikattelulla täytetty vosuvankkuri starttaa Venetsiasta, jonne Finnairin lento aayyskuusiviisikasipasi oksentaa shamppiksella kyllästetyn naaraskatraan joskus perjantaina puolenpäivän pintaan. Mukana on onneksi lastenvahteina Samurai-Kaizu ja Anttilan Ake, joilla on ankara vastuu niskoillaan. Minibussilla liikkuvan touhutiimin toivotaan posottavan pelimestoille Malinskan kylään Kroatiaan ilman kommervenkkejä, mut ans kattoo...
Sitten mää ja Setä. Meitä ei tollanen italialainen kikkelihaistelu nii kiinnosta, joten lennetään oikopäätä Ljubljanaan Sloveniaan. Sieltä on tarkotus ottaa stoge Rijekan kaupunkiin Kroatian puolelle, joka lepää Malinskan kupeessa Adrianmeren syleilyssä. Mitään ongelmia aikataulujen suhteen ei pitäis olla, mutta kysymysmerkkejä on kuitenki kilo, joita vaihdetaan huutomerkkeihin tässä osoitteessa.
Perillä odottaa länsieurooppalaiseen herrastyyliin uima-altaallinen talo, jota on tarkoitus käyttää beissinä lähiseudun tutkimiseen ja ehkä semisti relaamiseen. Viikon ihmettelyn jälkeen samoilla jaoilla palataan Venetsiaan ja Ljubljanaan, joista on tarkoitus flygata bäkkiin sunnuntaina. Yhteensä aikaa jää sen 9 päivää.
Alan asiantuntijat ovat varmasti jo huomanneet, että tällanen drafti on semisti kuumottava, eikä uhreilta varmasti voida välttyä... Toivottavasti löydän mestoilta hotspotin tai pari, jotta voin jakaa äpäröinnit ja muut kikkailut ilman sen ihmeempiä latensseja.
Täällä Lollero-Lari, Töölö.
Nokkelimmatpokkelimmat muistaakin, että viime kesä menikin tuolla Ameriikanmailla toilaillessa poilaillessa. Parin vuoden tauon jälkeen on kuitenski kiva päästä takaisin Kroatiaanpoatiaan. Tällä kertaa jätän Jiikkudiikun huolehtimaan kouluista ja kodeista ja kattomaan kaiken sen perään mikä on omaa. Tämän turneen bloggailen soolona ja ennen ensimmäistä puhelua voittekin katsoa Kreikanmeren, jonne lisää sisältöä sitten elokuussa.
Tässä vaiheessa Mirkun olisi syytä lopettaa motkotus mediareferenssien käytöstä, joten lopetan ne. Watch my back sano kyttyräselkä.
Magnifico plano on tässä. Estrogeenillä ja kikattelulla täytetty vosuvankkuri starttaa Venetsiasta, jonne Finnairin lento aayyskuusiviisikasipasi oksentaa shamppiksella kyllästetyn naaraskatraan joskus perjantaina puolenpäivän pintaan. Mukana on onneksi lastenvahteina Samurai-Kaizu ja Anttilan Ake, joilla on ankara vastuu niskoillaan. Minibussilla liikkuvan touhutiimin toivotaan posottavan pelimestoille Malinskan kylään Kroatiaan ilman kommervenkkejä, mut ans kattoo...
Sitten mää ja Setä. Meitä ei tollanen italialainen kikkelihaistelu nii kiinnosta, joten lennetään oikopäätä Ljubljanaan Sloveniaan. Sieltä on tarkotus ottaa stoge Rijekan kaupunkiin Kroatian puolelle, joka lepää Malinskan kupeessa Adrianmeren syleilyssä. Mitään ongelmia aikataulujen suhteen ei pitäis olla, mutta kysymysmerkkejä on kuitenki kilo, joita vaihdetaan huutomerkkeihin tässä osoitteessa.
Perillä odottaa länsieurooppalaiseen herrastyyliin uima-altaallinen talo, jota on tarkoitus käyttää beissinä lähiseudun tutkimiseen ja ehkä semisti relaamiseen. Viikon ihmettelyn jälkeen samoilla jaoilla palataan Venetsiaan ja Ljubljanaan, joista on tarkoitus flygata bäkkiin sunnuntaina. Yhteensä aikaa jää sen 9 päivää.
Alan asiantuntijat ovat varmasti jo huomanneet, että tällanen drafti on semisti kuumottava, eikä uhreilta varmasti voida välttyä... Toivottavasti löydän mestoilta hotspotin tai pari, jotta voin jakaa äpäröinnit ja muut kikkailut ilman sen ihmeempiä latensseja.
Täällä Lollero-Lari, Töölö.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
