Day 7: Henkilökohtainen huolto

Eilisiltaisen kiukutteluun johtaneen tissuttelun ryydyttämänä mimmit jäivät vaihteeksi poolille juttelemaan omiaan auringolle. Me jäbät sen sijaan lähdettiin Evero... Siis Krkn saaren pääkaupunkiin Krkiin pällistelemään hetkeksi. Alkuperäisen gamebookin mukaan kuvion piti mennä siten, että mä ja Setä fillaroitaisiin Krkiin, Aken ja Kaitsun seuratessa skootterilla perässä.

Gamebookin kuviolle annettiin kuitenkin punakynää, kun skootterista loppui löpö ja fillarivuokraamon mankelit osoittautuivat korroosion nakertamiksi metalliromuksi. Plan B ja kiesillä Krkiin.

Päällimmäisenä paikasta mieleen jäi ehkä kuvottavin spagetti carbonara pohjoisella pallonpuoliskolla, jonka lisukkeena päsmäröivä tarjoilija ehdotti meille ehkä kolmetoistavuotiaita saksalaisia pissiksiä seuraksi ja mainitsi että olen Mika Häkkisen näköinen. Aikaisempia blogeja seuranneille voin sanoa dejavuta tulleen sillä mitalla että voin vieläkin pahoin Cyrpa Kakavicken servaamista ällömäyskeistä. Vanhakaupunki oli nasta kujasokkelo Splitin tyyliin, mutta muuten aika tyhjänoloinen sisältö.

Kämpillä suoritettiin henkilökohtaista huoltoa siivouksen, pyykinpesun ja kikkelinvenytyksen merkeissä. Aamulla mut ja Setä tiputetaan Rijekan steissille, josta jatketaan matkaa Ljubljanaan, muiden posottaessa viikonlopunviettoon Venetsiaan.

Yleensä vierailluista mestoista lässytetään superlatiivia ällötykseen asti, joten summaten mestan hyvät ja huonot puolet.

Kiitämme:
+ Saaren kompaktia kokoa
+ Kahden euron tuoppeja
+ Pizzerianpitäjä Milleä
+ Adrianmerta
+ Uima-allasta ja upeita kelejä
+ Ace of Basea
+ Plitviceä
+ Turistien lähes täydellistä poissaoloa

Moitimme:
- Pari päivää liian pitkää viipymistä samassa osoitteessa
(pitääpi pysyä liikkeessä nottei buutsit puudu)
- Krkn maisemadiversiteetin vähyttä
- Kunnon hiekkarantojen puutetta
- Ozujskomarinoitua maksaa ja pakkia
- Lopussa hieman rakoillutta ryhmädynamiikkaa