Kestävyyskekkulointia aamuun asti harrastanut tötöduo ja akuutista ulosteen vettymisestä kärsivä Anttu jäivät poolin kulmalle puhaltelemaan kuka viinanhuuruisia hönkyjä ja kuka pyllystä daimrakeita pönttöön, kun loppusekstetti hurisutteli tielle pimpatulla rellulla. Tavoitteena oli löytää vesijettejä vuokraava korporaatio, jotta saataisiin merituulen tuiverrusta naamalle ja hiilimonoksidia ilmakehään oikein urakalla. Nokka kohti etelää!
Kaizu-San oli suorittanut tiedusteluopertaation onnistuneesti eilisellä Baskan missiolla, jonka perusteella köröteltiin Punat nimiseen kylään. Tehtiin nopea pitstop vesihiihtoa kiskoradalla hoitavan lafkan pihaan. Aamiainen ilmoitti ettei pystynyt nopeaan yhteistyöhön mahalaukun kanssa, joten en ite hannannut hypätä kohtalaisen kuumottavan vesihiihtoradan nöyryytettäväksi - ainakaan vielä.
Jatkettiin matkaa pienelle rannalle ja suoritettiin aktiivinen kaksituntinen snorklaussessio, koska vesijeteillä suhailu ei kuulemma onnistu kuin vasta kesäkuussa, joka kuulostaa aika spedeltä, mutta ai että kuinka oli iiiihanaa suorittaa lomaa parikymmentäasteisessa vedessä.
Kalojen kanssa pulikoiminen herätti suolenmutkassa vaanineen vajetilan, joten veivattiin kohtuuhintainen lounas Punatissa, joka oli kutakuinkin autio kuin Helsinki Juhannuksena. Ravintolan safkoilla ei voiteta Michelinin rinkulaa, mutta joviaali pulska tarjoilija toi kysymättä aikaisemmit mainitut Lazo-merkkiset viinankurat pöytään ja valitteli muutenkin liian kuumaa säätä jäitä kantaen pilke silmäkulmassa. Alku- ja pääruoka sekä vedet ja bisset about 15 egeen, ei paha.
Rumpu kireänä avattiin kartanriekale ja navigoitiin tiemme nimelläkin houkuttelevaan Stara Baskaan. Maisemat vetivät vertoja jopa Kalifornian highway onelle ja korkeanpaikankammosta kärsivä Wivi nauttikin matkasta kuin peräruiskeista. Upeiden maisemien avulla bongattiin täysin autio ja kirkkaasta vedestä kärsivä poukama alhaalla ja sinnehän oli päästävä!
Tyttöjen ihmetellessä rantakivikon puristuksessa möllykän paahtavuutta, jatkettiin snorklailua ja kalojen bongailua. Yhteensä noin neljän tunnin merenpohjan tuijottelun tuloksena korvat on suolaa täynnä ja selkä on punanen ku perkele.
Poikkeuksellisesti kirjottelen entryn jo tänään valmiiksi, koska huomenna olisi tarkoitus suhata Plitviceen heti aamutuimasta, eikä aikaa kirjoittelulle oikein ole. Sillä välin kun te puratte pakkasta tyhjäksi ja virittelette vekkareita ihanalle tiistaiselle työkokemukselle, hipataan me täällä pihalla grillattua munakoisoa ja täytettyjä paprikoita valkkarin kera. Enjoy!
Täällä agentti punainen rapu, Malinska.
Tekstit
Viritä snorkkeli pikkulariin ja glasarit bärssaan, voit tuijotella fisuja perssilmällä, jos ei selkä kestä arskaa. Saatpahan punaa myös viinan punastuttamaan lärviisi. Hienon näkönen mesta tuo salaisuuksien laguuni, täytyy myöntää.
VastaaPoista