Day 6: Plitvička jezera

Lähtökynnys moottorimarssille Plitvicen kansallispuistoon ylitettiin 09:30 ja noin parinsadan kilsan vuoristoja nuoleva serpenttiinin tykitys sai alkaa. Tunnelmat olivat vappuiset siinä mielessä, että keli oli sateinen ja osalla porukasta oli huono olo kiemurtelevasta rallista. Sateinen sää oli kuitenkin toivottu ja kohdennettu, koska autossa kökkiminen aurinkoisella kelillä olisi a) haaskausta ja b) perseestä. Allekirjoittaneen hermostusta nosti myös jatkuva piipitys reittivalinnoista ja mahtavien maisemien aiheuttamasta pelonsekaisesta allelaskemisesta.



Plitvice on ehkä Kroatian kuuluisin nähtävyys ja koostuu lukuisista järvistä ja näiden välisistä vesiputouksista. Balkanin sodan aikaan mesta oli vaarassa tuhoutua ja merkittyjen polkujen ulkopuolella saattaa vieläkin olla jalkaväkimiinoja ja muuta mukavaa. Onneksi tämä upea kokonaisuus kuitenkin säästyi ihmisen spedeilyiltä ja saimme nauttia mahtavista maisemista parin timman käppäilyreissun ajan. Autossa istuminen ja kävely eivät tarjoa mielenkiintoista luettavaa, joten annan tällä kertaa kuvien puhua. Lisäksi olen laiska. Luupatkaa tarkemmat speksit paikasta vaikka wikipediasta.


Illalla safkattiin vielä pizzat ja seurattiin kun Barcelona söi ManUn illalliseksi. Olipa makoisa päivä!

Täällä lollero-Lari, poolinreuna.