Murheellisissa merkeissä alkanut Ljubljanan etappi ei ottanut siivilleen nostetta seuraavanakaan päivänä vaan vessassa ajettiin sontimisen safarirallia. Useiden erikoiskokeiden uuvuttamana lähettiin etsimään lekuria, joka voisi antaa hiilitabuja väkevämpiä ällöulosteen tukistajia.
World Wide Interwebin ohjeiden mukaisesti aloitettiin Ljubljanan julkisten terveyslaitosten välillä pingis, jonka pelipalloina olimme me ja pelaajina slovenialainen terveydenhuoltolaitos. Parin erän jälkeen vitutus pompotteluun keitti yli ja kävimme oletetusti toteamassa lähiseudun yksityisent klinikoiden olevan poseidonissa. Olisi varmaan kannattanut vierailla perjantaina, laitosten vielä ollessa auki.
Setä kilautti hetken miettimisen jälkeen lääkärinä lanttinsa ansaitsevalle sedälleen, jonka neuvoilla poistin apteekista jotain puolihomeopaattista mikrobiokuraa, vaikka tarkoituksena oli saada imodiumin sloveeniserkkua, joka olisi tehnyt kaikkensa antaneelle suolistolle herkkua. Apteekkari siis ukotti turrea tai oli halvan punaviinin ja vapaan seksin ystävä. Mikrobiot tai mitkä lie ituhippitauhkat kuitenkin kutistivat ulostamisintervallia suht siedettävään määrään, vaikkakin primäärisenä tavoitteena oli palauttaa sonta perinteiseen naapureita kolinallaan häiritsevään kankimalliin.
Kuumeisena marssimisen jälkeen nautittiin lounas ja vapautin Sedän spedeilemään Ljubljanan alkavaan iltaan ja vetäydyin itse ansaituille päikkäreille. Into iltaulkoiluun oli kova ja toivoin parin tunnin powersleepien voimistamana tähän kykeneväni. Seiskan pintaan sain liikkumiskäskyn läheiseen baariin, jossa Setä oli tehnyt tuttavuutta paikallisiin baarimikkoihin.
Pamahtaessani paikalle olikin kaveri jo kohtalaisen nakit ja sain kunnian naureskella jurriselle veijarille sloveenien kanssa. Juteltiin paikallisten baarialan ammattilaisten ja näiden lukioikäisten frendien kanssa niitä näitä parin tunnin ajan. Päällimmäisenä jäi mieleen kavereiden vahva antipatia kroaattiserkkujaan kohtaan, jotka taas olivat osoittaneet vastaavaa aika perusteettoman tuntuvaa hatredia sloveeneja kohtaan. Mikäli Suomessa käytäisiin sisällissota, kyllä varsinaissuomalaisille varmaan päätä auottaisiin, mutta tuskinpa disautettaisiin yhtä intensiivisesti kuin täällä. Why can't we just get along?
Vieteristä oli jenga sikäli lopussa, etten jaksanut jäädä venailemaan baarin sulkeutumista ja siirtymistä toiselle taistelutantereelle. Setä kuitenkin veti aivan naurettavat naamat sloveenikamujensa kanssa ja saapui yöllä kämpille silmät jättimäisinä tuplaäksinä ja oikeasti - hengästyi unissaan! On se rankkaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti